JUHA SAHLSTEIN

Teknopop-buumin sulattama kevät -94 toi minut elektronisen tanssimusiikin piiriin ja siitä lähtien on sen kiehtovasta maailmasta nautittu niin eurodancen, happy hardcoren, low spirit-raven kuin hollanti-trancenkin tahtiin. Alex Niemisen Dancemob, Pertti Salovaaran S-Danger- show ja Tapani Ripatin Yövuoro olivat perjantai-iltojen pyhä kolminaisuus ja viikon kohokohtia. Pian muodostunut ystävyys Raskin veljesten kanssa sai innostumaan myös musiikin tekemisestä intohimoisen kuuntelun ja keräilyn ohessa.

Vuoden -97 loppupuolella omaksi ääniaihioksi hankittu Yamahan PSR-SQ 16 aloitti näihin päiviin kestäneen rakkaussuhteen. Useita satoja demoja on tullut tehtyä omaksi iloksi; joistakin kehittynyt myös täysmittaisia teoksia. Suurin osa kappaleista on tehty yhdessä Markun kanssa Endorfin- pseudonyymin alla unohtamatta myöskään lukuisia hedelmällisiä sessioita Martin studiossa.

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet uudenlaisen musiikillisen tulemisen etsikkoaikaa; aikaa on vietetty enemmänkin kappaleen kirjoittamisen ja muiden artistien tekemän musiikin analysointiin ja tutkimiseen kuin omaan tuottamiseen. Tuloksena oman musiikillisen suuntaviivauksen kehittyminen ja toivottavasti tulevaisuudessa konseptin löytyminen.

Tällä hetkellä käynnissä siirtymistila software-tuottamiseen, jossa keskusyksikkönä kehrää isukin ikioma valkoinen vauva: Apple iBook G4. Eteenpäin siis mennään elektronisen tanssimusiikin positiiviseen sanomaan samalla lujasti uskoen.

takaisin